tiistai 8. lokakuuta 2019

Ripsien kestotaivutus toimii ääriolosuhteissakin

Ripsien kestotaivutus ja uudet luomivärikynät testattiin nyt ääriolosuhteissa. Meidän Hertta-kissa lähti kissojen taivaaseen perjantaiaamuna ja itse lähdin Jyväskylään Suomen Yrittäjänaisten liittokokoukseen. Itkin ja meikkasin ja taas itkin.

Ripsien kestotaivutus kestää mitä vain

Siitä on nyt kaksi viikkoa, kun Mari teki minulle kestotaivutushoidon ja ripset ovat pysyneet kauniisti kaarella tähän asti. Mitenkään en ole niitä tähänkään asti varonut, mutta nyt ne vasta rasitukselle joutui. Junamatkalla Jyväskylään oli moneen kertaan silmät kyynelissä ja luomet olivat märkänä. Olin lähtiessäni tehnyt silmämeikin Xtremen uusilla luomivärikynillä. Sarjassa on myös erittäin hyvä kynämäinen luomivärin kiinnittäjä eli primeri (35€), mutta en käyttänyt sitä, koska yleensä minulla luomivärit pysyy hyvin. Nyt sekin olisi ollut tarpeen, mutta ihmeen hyvin sain meikin pysymään muutenkin. Pohjustin luomen sävyllä Champagne (35€) ja ripsirajaan laitoin leveän kerroksen sävyä Mahongy joka on lämmin ruskea. Sen jälkeen tein rajauksen Xtremen rajauskynällä sävyllä Velvet Teal (35€) joka on tumma turkoosi. Lopuksi tein vielä ohuen mustan rajauksen ripsirajaan tussimaisella Xtremen rajauskynällä (42€) ja sitten vielä musta Xtremen (42€) ripsiväri. Yleensä pystyn hillitsemään tunteeni hyvin ja ennen kokouksen alkua siistin tuon aamulla laitetun meikin. Vahvensin uudestaan kaikki nuo aamulla käytetyt värit. Turkoosi rajaus oli hiukan levinnyt yläluomelle ja sen puhdistin pois vanupuikolla. Ei tuo silmämeikki kovin siisti ollut, mutta siinä tilanteessa kelpasi. Silmäni oli muutenkin verestävät ja turvoksissa.
Meidän suloinen Hertta on nyt kissojen taivaassa. Tämä kuva
on elokuulta, kun Hertta oli jo kipeä. 





Perheenjäsenen menetys on raskas


Hertan kuolema oli aika yllättävä emmekä olleet valmistautuneet siihen, että niin käy näin äkkiä. Hertta alkoi sairastamaan keväällä ja ilmeisesti hänellä oli munuaisten vajaatoiminta. Alkukesän lääkitsimme häntä antibiooteilla ja kipulääkkeillä ja kävimme lääkärissä useampaan kertaan. Heinä-elokuu meni ihan hyvin ja Hertta metsästi valtavan kokoisia hiiriä vastapäiseltä viljapellolta. Hertta oli aina ahkera ja tosi viisas tyttö. Sitten elokuun lopulla Hertan korvalehtiin tuli ihottumaa mikä kutisi ja meni ihan vereslihalle. Menimme sen takia eläinlääkäriin ja taas saimme lääkkeitä ja munuaisten vajaatoiminta oli pahentunut ja oli tullut myös virtsatietulehdus. Mitään suurta
parantumista ei tapahtunut ja olimme pari viikkoa sitten taas lääkärissä. Lääkitsimme Herttaa koko
ajan ja se oli reipas, virkeä ja söi hyvin. Vielä viime viikon alussa se raahasi paisteja pihaan. Keskiviikkoiltana Hertta oli tosi väsynyt ja nukkui vaan lempipaikassaan saunan parvessa. Torstaiaamuna, kun tein töihin lähtöä niin Hertta söi hiukan, mutta ei lähtenyt vanhemmilleni päivähoitoon niin kuin yleensä. Äitini kävi päivän mittaan muutaman kerran kysymässä lähtisikö Hertta heille, mutta hän oli hyvin väsynyt. Torstai-iltanakaan emme ymmärtäneet miten kipeä Hertta oli ja annoimme sen nukkua rauhassa saunassa. Kävin sitä silittelemässä ja juttelin sen kanssa. Sitten perjantaina, kun heräsin seitsemän jälkeen Hertta oli siirtynyt saunan lattialle parven alle ihan peränurkkaan ja heti minut nähdessään se maukui surkeasti. Yritin sitä nostaa ja tajusin ettei sen omat jalat oikein enää pitäneet niin uupunut tyttöparka jo oli. Muuta ei ollut tehtävissä, kun selvittää mistä löytyisi eläinlääkäri. Olin ihan shokissa enkä oikein tiennyt mitä teen, kun Jyväskylään oli välttämätöntä lähteä, koska olin Hämeenlinnan Seudun Yrittäjänaisten ehdokkaana Suomen Yrittäjänaisten hallitukseen. Mieheni ja äitini sopivat, että äitini vie Hertan Hattulan eläinsairaalaan ja hän oli Hertalle yhtä tuttu ja rakas kuin mekin. Mieheni auttoi pakkaamisessa ja kuskasi minut junalle, että pääsin matkaan. Pääsin keskusliiton hallitukseen varajäseneksi, mutta päivä meni täysin sumussa.

4 kommenttia:

  1. Anonyymi07:44

    Voi Inkeri, ymmärrän niin hyvin ja otan osaa.

    En oikein pystynyt ihan kokonaan edes lukemaan kaikkea, tulee liikaa kyyneliä omien otusten menettämisestä.Perheenjäsenen menettäminen on niin aurkeata ja sainulla ajankohtaista nyt.

    Hertalla oli hyvä elämä, ja nyt hän lepää kissojen taivaassa.

    Onnea hallituksen varajäsenyydestä kuitenkin - tietenkin.

    Leena

    VastaaPoista
  2. Anonyymi20:46

    Voimia suruun ja ikävään. Luen blogiasi aamuisin mutta nyt piti jättää kesken ja lukea loppuun vasta illalla. Tuli niin mieleen oman koiran samanlainen tilanne ja kova ikävä, vaikka siitä on jo kulunut jonkun verran aikaa. Onneksi jää muistot. Onnea hallituksen varajäsenyydestä! T. Minna S.

    VastaaPoista
  3. Kiitos osanotostanne. Itse lemmikkejä menettäneet ymmärtävät miten suuri menetys on, kun rakas perheenjäsen kuolee. Toisille ei viitsi edes asiasta puhua, koska joku pitää ihan hölmönä kissan suremista.


    Inkeri

    VastaaPoista
  4. Osanottoja❤.
    Meidän Sanni koira, jouduttiin nukuttamaan toissa kesänä munuaisvaivojen takia. Koko sairastelu aika oli rankkaa ja edelleen on kova ikävä. Voimahaleja sulle ja koko perheellesi.

    VastaaPoista