Luin viime viikolla viestintäyrittäjä Ira Koivun kolumnin Hämeen Sanomissa ja hän kirjoitti eräästä yrittäjäseminaarista missä puhujana oli ainoastaan miehiä. Tätä ihmetellessään hän sai monelta naiselta kommentin ettei naisia tarvitse joka paikassa ollakaan.
Toista ihmistä on helppo syyllistää
Olen näistä samoista kokemuksistani kirjoitellut ennenkin ja siksi en ihmettele Ira Koivun saamaa palautetta. Hän oli lähettänyt kirjeen tuon seminaarin järjestäjille ja kysyi mitä järkeä on paneelissa jossa viisi saman ikäistä miestä keskustelee yrittäjyydestä. Hänelle vastattiin, että he halusivat hyviä yrittäjyystarinoita ja sujuvia esiintyjiä ja päätyivät näihin. Ilmeisesti he eivät tienneet, että naisistakin näitä edellä mainittuja löytyy. Kirjoittelemme samalla facebook-foorumilla Iran kanssa ja siellä suurin osa on naisia. Olin aika järkyttynyt, kun itse kirjoitin siellä pari vuotta sitten pahimpana metoo-kohun aikana miten nuorena naisena kärsin siitä, että isäni ikäiset käppänät lääppivät ja kähmivät minua. Muut naiset kirjoittivat oletko koskaan ajatellut mitä vikaa sinussa on, jos joku seillaista tekee. He vanottivat kilpaa etteivät ole itse koskaan sellaista kokeneet ja joitain outoa on niissä jotka sitä kokee. Meinasin vetää vesilasini henkeen, kun vastaukset niin tyrmistyttivät. Onneksi olen jo tämän ikäinen ja noista nuoruuteni vakavista häirintäkokemuksista on sen verran kauan ettei ne enää minua ahdista. Jos joku olisi sanonut nuo samat lauseet minulla kolmekymmentävuotta sitten olisin masentunut täysin omasta viallisuudestani.
Rohkeutta vai tyhmyyttä?
Muutama viikko sitten olin eräässä luentotilaisuudessa jonka aiheena oli yrittäjyys ja rohkeus. Eräs nelikymppinen nainen kehua retosti miten hän oli jo parikymppisenä monen kaupan omistaja ja työnantaja. Hän kertoi hyvin hienon elämän tarinan ja oli ilmeisesti osannut hoitaa bisneksensä hyvin. Lopuksi hän kertoi nykyisin johtavansa tärkeää, isoa firmaa jossa oli kymmeniä työntekijöitä. Loppukaneetiksi hän totesi ettei hän ota sitruunapilluja työhön. Mietin kehtaanko tästä edes kirjoittaa, mutta kai sitten, kun joku kehtaa sanoa noin parin sadan naisen kuullen. Toinen vastaava tapaus oli jossain aamuradiossa missä nuori toimittaja pyysi kuulijoita kertomaan mielipiteitä ohjelmasta. Joku nainen sitten soitti ja palaute ei ollut mieleistä joten hän totesi, että kiitti vaan sullekin ja hiekkaa pil..un. En tiedä olenko jo liian vanha ja tiukkapipoinen, tai sitruunapil..., mutta minusta on ihan kamalaa, että toinen nainen alentaa toisen näin rumasti. Enää näitä tokaisuja ei kuule miesten suusta, koska se ikäluokka on jo eläkkeellä, mutta se, että naiset itse siirtyvät heidän tilalleen on ääliömäistä. Voi olla, että nämä nuorehkot naiset kokevat olevansa rohkeita ja hyviä jätkiä päästellessään suustaan noita törkeyksiä. He eivät ilmeisesti tiedä, että minunkin ikäpolveni on tehnyt suuren työn ettei heidän tarvitse kuulla tätä miesten suusta.
Kertomasi pohjalta voi todeta vain sen, että typeryys on ehtymätön luonnonvara, jota pääsee aina hämmästelemään.
VastaaPoistaJa nainen on naiselle liian usein susi.
Leena