Purkkiarmeijan komentaja yrittäjänaisten seminaarissa

Olen pitänyt tätä blogia lähes kymmenen vuotta ja juttuja olen kirjoittanut noin 3600. Edelleen olen yhtä innostunut tästä kirjoittamisesta ja koskaan se ei tunnu hankalalta. Tämä päiväkirjan kirjoittaminen auttaa minua varmaankin enemmän kuin lukijoita.

Kosmetologi vai bloggari

En ole koskaan ajatellut, että minut voidaan tuntea vain tämän blogin perusteella. Mitään julkisuutta tai tunnettavuutta en ole havitellut vaan tarkoitus on ollut jakaa osaamistani mahdollisimman monelle  ihmiselle. Siksi olinkin aivan hämmästynyt, kun viime viikonloppuna Jyväskylän naisyrittäjäreissulla niin moni tunsi minut Purkkiarmeijan komentajana. Heti Hämeenlinnan asemalla oli tyttöporukka jotka myös odottivat junaa ja yksi kysyi minulta, että sinähän olet se bloggari. Olin ihan hämmentynyt ja aivoni olivat solmussa Hertan suremisen takia. En oikein ymmärtänyt mikä hän sanoi minun olevan. Vastasin aika varovasti, että kirjoitanhan minä kauneushoitolan blogia. Nuo alle kolmekymppiset tytöt kiittelivät kovasti hyvistä ihonhoitoneuvoista. Hetken oli kyllä outo olo, että puhuivatkohan he oikeasti minusta. Viikonlopun aikana ihan hämmästyttävän moni tunnisti minut Purkkiarmeijan komentajana ja tietysti se tuntui tosi hyvältä, mutta en ollut siihen yhtään varautunut. Tapasin useampia verkkokauppamme asiakkaita ja sain monelta terveisiä jonkun toisen kautta. Se vasta hyvältä tuntui, että tavallaan sain luotua läheisemmän kontaktin verkkokauppan asiakkaisiinkin. Meidän verkkokauppa on sen verran pieni, että tunnen kyllä sieltä tilaajat nimeltä ja koen heidät samalla tavalla tutuiksi kuin hoitolassa kävijätkin. Emme myy suuria määriä, mutta pyrimme palvelemaan mahdollisimman hyvin ne jotka verkkokauppaamme käyttää.

Oli kiva tavata Jyväskylässä ihmisiä jotka tunnistivat 

Purkkiarmeijan komentaja blogin. Kuvassa olen erään 

verkkokaupan vakioasiakkaan tyttären kanssa. Siitä saa paljon 

työmotivaatiota, kun kuulee tyytyväisistä asiakkaista.

Purkkiarmeijan komentaja on minun henkireikä

Tämä blogijuttujen kirjoittaminen on minulle hyvin tärkeää ja koen purkavani tähän päivän tapahtumat. Yleensä kirjoitan siitä mitä olen työpäivän aikana kohdannut ja kuullut asiakkailta. Joskus kirjoitan useampia juttuja kerralla ja ajastan ne julkaistavaksi myöhemmin. En muista koskaan kokeneeni tätä hankalaksi velvollisuudeksi enkä edes työksi. Aina on mieleeni tullut kirjoittamisen aihe, kun olen työhön tarttunut enkä ole sitä joutunut pitkään miettimään. Kiire on luovuuden pahin vihollinen ja sen huomaan, että kiireisenä ajankohtana aiheeni on tylsiä ja teksti huonoa. Nyt onkin ollut jo muutaman viikon sellainen tilanne, että kiire ja suru Hertasta vie kirjoittamisesta suurimman ilon. Viimeiset kolmisen viikkoa olemme olleet Marin kanssa aika turbulenssissa. Tuo Dermatuden ja iS Clinicalin seminaari viikonloppu  syyskuussa vei yhden viikonlopun ja se, että ei ole normaalia viikonloppu vapaata rasittaa aina, vaikka olisi kuinka kivaa. Heti seuraavana viikonloppuna oli Pimeän Kaupan tapahtuma ja siitä oli stressikäyrä huipussa postin mokailujen takia ja viime viikonlopun oli yrittäjänaisten liittokokouksessa. Olin kolme perättäistä perjantaita pois hoitotyöstä ja se tietää aina hiukan pidempää työaikaa muina päivinä. Mari on taas täystyöllistetty verkkopakettien kanssa ja hän oli jopa viime sunnuntaina työssä niitä tekemässä. Siitä minulla on kyllä huono omatunto, kun minä rilluttelen Jyväskylässä ja Mari raataa töissä. Se myös kertoo miten tunnollinen ja sitoutunut työntekijä hän on. Kaikki Pimeän Kaupan tilaukset saamme lähtemään ensi viikonlopun aikana ja suurin osa onkin jo lähtenyt. 

Kiitos kaikille lukijoille, että olette mahdollistaneet tuon bloggari nimityksen.