Olen aina ollut hyvin työorjentoitunut ihminen ja niin kai yrittäjät yleensä ovatkin. Ymmärrän hyvin, että monet yrittäjän puolisot ja perheet kärsivät tästä. Oma puolisoni on hyvin sopeutuvainen ihminen ja yritän aina ottaa huomioon hänenkin toiveensa.
Joulu on kauneushoitolan kiireisin aika
Yleisin kysymys mitä minulle esitetään on, että mikä on meidän työssä kiireisin ajankohta. Siihen vastaaminen on hyvin vaikeaa ja faktan tietää ainoastaan kirjanpitäjä. Minun ja Marin pitkän työuran vuoksi meillä on ihan erilainen työrytmi kuin yleensä kauneushoitoloissa. Meillä on vakio asiakaspiiri joka käy säännöllisesti 4-12 viikon välein. Täysin uusia asiakkaita meille tulee aika vähän ja minulla on sellainen tuntuma, että heitä tulee eniten keväällä ja kesällä. Meillä on siis työn tahti kuukaudesta toiseen lähes sama ainoastaan joulukuu tuo muutoksia. Yleensä kuukaudessa on keskimäärin kaksikymmentä työpäivää, mutta joulukuussa niitä on aina paljon vähemmän arkipyhistä johtuen. Esimerkiksi tänä vuonna teimme kuudessatoista päivässä saman työmäärän kuin normaalissakin kuukaudessa. Meille on vuosikymmenten aikana tullut paljon vakioasiakkaita jotka asuvat ulkomailla ja tulevat vain kesälomalla ja jouluna tervehtimään sukuaan Hämeenlinnaan. Yleensä he varaavat jo kesällä seuraavan ajan jouluksi ja tämä tuo muutamalle joulun ympärillä olevalle arkipäivälle kiirettä. Myös lahjakorttien paras myyntiaika on joulu ja pyrimme varautumaan siihen, että meillä on riittävästi aikaa ostoksilla kävijöille. Meillä ei siis kiire johdu siitä, että joku tapahtuma pikkujoulu, kesäloma tai muu sellainen ajaisi kaikki ihmiset yhtä aikaa kasvohoitoihin vaan siitä, että säännöllinen ihonhoito tehdään oli sitten joulu tai juhannus. Ja näin se pitää mennäkin. Tähän olen työurani aikana asiakkaita opettanutkin, että ihon hoito kuuluu jokaiseen päivään eikä vain juhlien edellä yritetä äkkinäistä muutosta.
Kissojen joulu
Meillä jouluaaton ruokailu ja lahjojen jako kuluu pienessä piirissä ja kissojen toilailuja ihmetellen. Yleensä hankin kaikki ruuat valmiina Peltosirkun tilan joulupuodista ja se on ollut pettämätön tapa saada aikaan herkullinen joulupöytä. Miehelleni jää siivoukset ja somistukset, koska minä en enää jaksa kotia somistella työpäivän jälkeen. Tosin se on ihan hyvä, koska mieheni on hyvin kiinnostunut sisustuksesta ja hoitaa sen puolen kotona. Tänä vuonna meitä ei joulupöydässä ollut kuin neljä aikuista ja kaksi jo aika vanhaa kissaa. Appivanhempani (87v.) eivät jaksaneet lähteä meille ja ainoastaan omat vanhempani tulivat seinän takaa. Suurin puheenaihe on aina mitä kukakin kissa on tehnyt nähdessään jouluvalmistelut. Isoin ihmettelyn aihe on aina kuinka vanhempieni Ykä, Täply, Kultsu ja Pikkuleidi osaavat käyttäytyä niin hyvin eivätkä kaada joulukuusta. Meillähän joulukuusta ei ole, koska opimme jo poikien ensimmäisenä jouluna ettei se pysy pystyssä meillä. Pojat eli Valtsu ja Jösse ei malttaneet edes nukkua päivällä, kun joulutouhut oli niin ihmeellistä seurattavaa. Lahjojen paketointi vaatii välttämättä tämän tarkastajakaksikon ettei mikään vaan mene heidän huomaamatta pakettiin. Aloitimme jouluruokailun neljän aikoihin ja pojat olivat jo ihan väsähtäneitä, mutta eivät voineet nukahtaa, kun kaikkea piti seurata. Onneksi meillä on aina totuttu siihen, että kissat häärää kaikessa mukana. Jösseä tuli ihan sääliksi, kun sen silmät ihan lurpahteli, mutta nukkumaan ei voinut mennä. Paras jouluhuipennus tapahtui kahvipöydässä. Vietimme samalla mieheni viisikymmentävuotispäivää ja olin tilannut Sokerileipuri Suomiselta kauniin kakun missä luki Onnea 50v. Nostin kahvikupit ja kakun pöytään ja menin käväisemään olohuoneessa kutsumassa toiset kahvipöytään. Pöytään istuessamme huomasin, että kakun päällä luki nea 50v. Osa tekstistä oli jo koemaistettu ja hyväähän se kakku oli meille ihmisillekin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti