perjantai 27. joulukuuta 2019

Joululomalla luetaan kirjoja


Nykyisin uutisoidaan joka paikassa miten vähän ihmiset lukevat ja ollaan huolissaan nuorten lukutaidosta. Ei tuo valittaminen auta ellei nuoret koskaan näe kotonaan tai kyläillessä kirjahyllyjä ja lukevaa aikuista.


Intohimona lukeminen

Jokaisella aikakaudella on jokin huoli siitä, että nuoriso menee pilalle. Aina on jokin tekeminen tai tekemisen puute jota paheksutaan ja ihmetellään. Minä olen ollut aina kirjojen suurkuluttaja, mutta omassa lapsuudessani sitä ei pidetty kovin hyvänä asiana. Lapsuuden kodissani luettiin jonkin verran ja äitini ohjasi minua kirjojen pariin ja ehdotti uutta luettavaa. Luin myös äidilleni paljon ääneen esimerkiksi Viisikkoja, kun hän teki keittiö-tai siivoushommia. Muistan kyllä miten sukulaiset ja naapuritkin paheksui suurta lukuinnostustani ja pilkkasivat siitä etten lukenut koulukirjoja vaan jotain turhakkeita. Lukemista pidettiin 60-70-luvun maaseudulla laiskuuden merkkinä ja jouduin sietämään monenlaista typerää suunsoittoa aikuisilta jotka eivät kirjoja arvostaneet. Tämä on hyvä esimerkki siitä miten viidessäkymmenessä vuodessa on asiat muuttuneet. Silloin paheksuttiin lukemista ja nyt ollaan huolissaan lukemattomuudesta.
Nykyisin olen parissa vuodessa laajentanut lukutapojani merkittävästi. Viitisen vuotta sitten opettelin erästä lomamatkaa varten lukemaan e-kirjoja ja nykyisin valitsen aina e-kirjan mieluummin kuin paperiversion. Asiakkaiden suosituksista kokeilin e-kirjojen lukulaitteita ja nyt niitä on minulla parikin. Ne ovat pieniä ja kevyitä pitää mukana ja niiden akku kestää yli viikonkin. Äänikirjat löysin vasta viime kesänä ja nyt kuuntelen kirjaa työmatkallani. Korttiaskartelu ja samalla kirjan kuunteleminen on parasta stressin poistoa.

Hyvä kirja on suuri ilo


Viimeksi annoin lukuvinkkejä erilaisista tietokirjoista joten nyt voin listata vähän kevyempiä aiheita. Tosin en lue muita fiktiivisiä kirjoja kuin dekkareita, mutta niistäkin löytyy paljon hyviä lukukokemuksia. Pari mielenkiintoista elämäkertaa luin syksyllä ja niitä voin kyllä suositella. Päivi Laitisen kirja REISSUNAISIA kertoi rohkeista naisista jotka reissasivat yksinään jo 1800-luvulla monessa maanosassa. Ainoa suomalainen kirjassa oli Helinä Rautavaara ja hänen matkakokemukset. Mielenkiintoinen kirja oli myös Kari Häkkisen kirjoittama PSYKIATRIN PÄÄNAVAUS joka kertoi psykiatri Hannu Lauermasta. Lauerma vaikutti sen verran omahyväiseltä, että minun usko hänen taitoihinsa hieman laski. Dekkareista luin heti jo Nesbon VEITSI joka ilmesty lokakuussa. Nesbo ja hänen päähenkilönsä Harry Hole on aina varma valinta kunnon jännitykselle. Veitsi ei ollut hänen parhaimmistoaan ja suosittelenkin aloittamaan hänen vanhemmista kirjoistaan. Christina Larssonin kirja ET PÄÄSE PAKOON oli myös hyvä lukukokemus ja hänen kaikki muutkin dekkarit kannattaa lukea. Christina Larsson on aika uusi nimi näiden suosittujen pohjoismaisten jännityskirjailijoiden joukossa. Aina, kun löydän jonkun hyvän kirjan luen heti saman kirjailijan muutkin teokset. Jens Henrik Jensenin PIMEÄN MIEHET on myös uudempi kirjoittaja ja aika vähän tunnettu meillä, mutta kotimaassaan Tanskassa hänet on palkittu lukuisilla palkinnoilla. Todella ovelia kirjoja on C.J Samsonin KAPINALLISET ja sen sarjan edelliset kirjat. Samson kirjoittaa 1600-luvun kyttyräselkäisestä lakimiehestä joka joutuu setvimään vaikeita rikoksia. Aikakauden kuvaus on täydellistä historiaa ja siksi kai niihin kirjoihin olenkin jäänyt koukkuun. Tosin mieheni on myös innostunut niihin ja nyt kumpikin odotamme seuraavaa osaa. Tässä on nyt muutama ehdotus joiden kanssa joululoma kuluu kuin siivillä. Voisin taas keväämmällä kertoa lisää näistä lukemistani kirjoista ja antaa suosituksia tämä blogin lukijoille. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti