keskiviikko 25. joulukuuta 2019

Kulkurin joulu

Jouluna tv:stä tulee hyvin tunteisiin vetoavia elokuvia joissa on onneksi onnellinen loppu. Nimenomaan jouluna haluaisi, että kaikilla on asiat hyvin. Siksi kirjoitankin taas kerran meidän rakkaasta Ykä-kissasta jonka asiat ovat nyt tosi hyvin.

Ykä on entinen kulkuri ja nykyinen kotikissa 


Siitä on ainakin viisi vuotta, kun Ykä ilmestyi pihaamme ja se oli vapun aikoihin. Emme enää paljon muistele niitä aikoja, koska se oli niin vaikea vuosi. Toivottavasti Ykä itsekin on sen unohtanut ja suurimmaksi osaksi onkin, koska se ei enää säiky juuri mitään. Ykä paran kesyttäminen oli meille työvoitto, koska se oli niin totaalisen traumatisoitunut eikä luottanut ihmiseen yhtään. Meidän perheessä on kesytetty tosi monta kulkuria, koska kaikki kissat jotka pihaamme eksyy ja joiden kotia emme löydä saavat aina meiltä kodin. Olen lapsesta asti oppinut käsittelemään arkaa ja pelokasta kissaa. Lapsuudessani meillä oli aina kahdenlaisia kissoja eli niitä joita sain vatkata ja silittää miten vaan ja niitä joiden kanssa piti olla rauhallisesti ja odottaa niiden itse tulevan lähelleni. Kaikki olemme saaneet aina kesytettyä, mutta se on hyvin hidas prosessi eikä sitä voi mitenkään nopeuttaa. Ykän kohdalla aikaa meni tuplasti enemmän kuin kenenkään muun kohdalla. Onneksi äitini oli jo eläkkeellä ja hänellä oli aikaa paneutua Ykän hoitoon. Meni useampi viikko, kun Ykä suostui edes syömään äitini katsellessa. Aluksi se tuli vasta sitten, kun ihmiset olivat varmasti sisällä ja pois ruuan läheisyydestä. Äitini toisti päivästä toiseen samoja rituaaleja. Joka päivä ruoka annettiin samaan aikaan ja samalla juteltiin. Tämä vaihe kesti 3-4 kuukautta ja meni ainakin puolivuotta, että Ykä antoi koskea itseensä. Siinä vaiheessa ruokailu onnistui jo sisällä, mutta takaoven edessä ja ovi piti olla auki. Sitten ruokakuppia hilattiin pikku hiljaa peremmälle. Siinä kohtaa, kun Ykä söi jo keittiössä missä oli muidenkin kissojen ruokapaikka rituaaliin kuului muutaman minuutin sylissä olo olohuoneen sohvalla. 

Ykä on rauhallinen herrasmies

Yksi osa Ykän kesyttämistä oli sen sopeutuminen talon muihin kissoihin joita oli muistaakseni 6-7. Se saattaa olla tosi vaikea vaihe, koska kissat eivät todellakaan ole sopeutuvia ja riita tulee helposti. Tämä osa Ykän kotiuttamisessa meni hämmästyttävän hyvin. Ykän luonne on jotenkin vaatimattoman kohtelias ja herrasmiesmäinen. Se ei koskaan haasta riitaa kenenkään kanssa ja nykyisin nukkuu sylikkäin kenen tahansa vanhan kissan kanssa. Ykä on ottanut hienosti oman paikkansa ja pitää kyllä puolensa, jos joku sen reviirille tuppaa. Sekin on hassua, että Kultsusta ja Ykästä on tullut kaverukset jotka yleensä ulkoilee yhdessä. Samoin Pikku-leidi on usein torkkumassa Ykän kanssa samassa kasassa. Täply on aina ollut hiukan oman tien kulkija ja sillä on selkeästi omat paikat olla eikä se kaipaa seuraa. Ykä on nykyään ihan eri näköinenkin kuin tullessaan. Silloin se oli hyvin laiha ja turkki oli paksu ja likaisen pörröinen. Nykyisen Ykän turkki on hyvin lyhyttä karvaa ja sitä ei voi pörröiseksi sanoa. Kissa kasvattaa turkkiaan tarpeen mukaan ja silloin tarvittiin paksua lämmikettä. Ykä on ihanasti oppinut nauttimaan elämästään. Iltaisin se tulee ajoissa olohuoneen sohvalle torkkumaan missä on vanhempani ja muut kissat tv:tä katsomassa. Ykä vaatii ensimmäisenä, että pitää siirtyä makuuhuoneeseen nukkumaan. Sen nukkumapaikka on äitini vieressä tarkasti samassa kohtaa ja alkuyöstä äitini kuulemma pitää takatassusta kiinni. Aamu unisuus on Ykän selvä ominaisuus ja näin talvella se heräilee puolen päivän aikoihin. Käyn aina aamuisin tervehtimässä vanhempiani noin yhdeksän aikoihin ja Ykä nukkuu kesälläkin umpiunessa vielä siihen aikaan. Ykä on myös hyvin perso kissan karkeille eli herkkunaksuille eikä sitä ole mitenkään rajoitettu, kun mielestämme rakas Ykä ansaitsee kaiken hyvän mitä vaan voimme sille antaa. 

1 kommentti:

  1. Anonyymi12:06

    Niin jouluun sopiva tarina ihanasta Ykä-kissasta.

    Oikein hyvää joulua!

    Leena

    VastaaPoista