Olen kevään aikana alkanut kuuntelemaan äänikirjoja jokaisena vapaahetkenäni, joten saan nyt iloa kirjoista entistä enemmän. Olin aluksi hyvin epäluuloinen äänikirjoja kohtaan, mutta onneksi edes kokeilin niitä ja huomasinkin olevani äänikirjojen suurkuluttaja.
Kirjat kuuluvat elämäntapaani
Olen ahminut kirjoja niin kauan, kun olen osannut lukea. Luen päivittäin jotain, enkä koskaan ole iltaisin niin väsynyt, ettenkö jaksaisi edes vartin lukea. Onneksi mieheni on samanlainen lukutoukka, niin ymmärrämme toisiamme. Kirjallisuus on kyllä täysin erilaista, koska luen nykyisin melkein pelkästään tietokirjoja ja historiaa.
Nyt minulle on tullut uusi innostuksen aihe äänikirjojen myötä ja olenkin kiinnostunut suomalaisten sodan aikaisesta kaukopartiotoiminnasta ja sisseistä. Olen aina perehtynyt Suomen osuuteen sodassa pieninä palasina, koska ne ovat liian lähelle tulevia suurina kokonaisuuksina. Näiden äänikirjojen myötä olen voinut nyt paneutua suomalaisten rohkeaan toimintaan. Jostain syystä näitä kotimaisia sotakirjoja, etupäässä romaaneja, on saatavilla hyvin paljon. Muutenkin äänikirjojen määrä lisääntyy koko ajan ja luulen, että kohta kirjoista tehdään automaattisesti kaksi versiota eli luettava kirja ja äänikirja.
Rikostutkija Mikko Porvali on kirjoittanut useampia kirjoja isoisänsä Antti Porvalin sissiretkistä ja hän on kadehdittavan sujuva kirjoittaja. Myönnän suoraan olevani lähes kateellinen näille ihmisille, jotka oman työnsä ohella pystyvät tuottamaan vivahteikasta tekstiä, joka vie lukijan mennessään.
Näiden Porvalin kirjojen myötä olen perehtynyt entistä tarkemmin näiden suomalaisten kaukopartioiden toimintaan ja on pakko myöntää, että he olivat uskomattoman rohkeita selviytyjiä. Kaukopartiot olivat pieniä ryhmiä, jotka joko vakoilivat tai tuhosivat jotain vihollisen puolella. He kävelivät satoja kilometrejä raskaita reppuja raahaten koko ajan kuoleman pelon alaisena. Retket saattoivat kestää jopa yli kuukauden, mutta yleensä ne olivat viikon tai pari viikkoa kestäviä.
Nämä kaukopartiot olivat täysin oman toimintansa varassa, eivätkä he voineet saada apua omalta puolelta, jos jotain sattui. Haavoittuneita miehiä kannettiin todella pitkiä matkoja vaikeakulkuisessa maastossa, mutta kaveria ei jätetty. Tarvittiin kylmähermoisia ihmisiä, jotka kykenivät esimerkiksi räjäyttämään rautatien tai ammusvaraston ihan venäläisten vartiomiesten vieressä. Se vasta taito oli, että he pääsivät vielä karkuunkin ja takaisin omalle puolelle, vaikka vihollinen oli heidän perässään kiinni. Suomi ei harrastanut mitään itsemurhatehtäviä, vaan aina oli tarkoitus ja suunnitelma palata elävänä takaisin omien puolelle.
Taudit tarttuivat ennen koronaakin
Ihan mielenkiintoinen kirja oli myös Johan Sténin Kulta-aika: Valistus ja luonnontieteet Turun Akatemiassa. Siinä kerrottiin Suomen ensimmäisen yliopiston eli Turun Akatemian kehittymisestä 1600-luvulta lähtien. Hämmästelen aina, miten jo siihen aikaan matkusteltiin, osattiin kieliä ja opiskeltiin ulkomaisissa yliopistoissa. Käsittämätöntä on, että jotkut rohkeasti vain lähtivät maailmalle Ranskaan, Saksaan tai Englantiin tietämättä päämäärästään yhtään mitään.
Minä en ole koskaan ollut mikään seikkailija, joten arvostan näitä ihmisiä, jotka uskalsivat matkustaa suureen tuntemattomaan. Ilman heitä ei sivistys ja tieto olisi levinnyt syrjäiseen Suomeen. Erittäin mielenkiintoista oli, miten 1700-luvulla torjuttiin ruttoepidemioita. Keinot olivat lähes samoja kuin nyt koronan kanssa ja minulla oli luulo, ettei silloin osattu tehdä tautiepidemioille mitään. Jotkut Turun Akatemian opiskelijat kirjoittivat kirjeissään, etteivät he nyt voi mennäkään johonkin maahan tai kaupunkiin, kun siellä riehui rutto. Joillakin rajoilla matkustajalta vaadittiin terveystodistus, että he eivät tulleet maasta, missä ruttoa oli, eivätkä olleet tavanneet sairaita. Satamaan tulleista laivoista ei päässyt maihin kuin 40 päivän karanteenin jälkeen ja näin torjuttiin se, ettei laivaväki levittänyt ruttoa. Tallinnassa oli 1700-luvun alkupuolella hyvin paha tautitilanne ja sinne ei siksi päästetty ketään menemään tai tulemaan pois, jottei rutto leviäisi lisää.
Nyt vasta ymmärrän, ettei korona ole mitään uutta auringon alla, vaan on ollut vain pitkä kausi ilman vakavia epidemioita. Eniten tähän vaikutti rokotusten keksiminen ja lääketieteen kehittyminen. Kirjaa lukiessani ymmärsin, miten tärkeää olisi, että kaikki ottaisivat rokotuksen tässä tilanteessa, koska menneisyys näyttää, miten ruttokin riehui uudestaan ja uudestaan ilman lääketieteen kehitystä.
Kommentit
Lähetä kommentti