Sadepäivä on kirjapäivä

Nämä syksyn pimeät sateiset illat ovat omiaan lukutoukille, koska silloin kuuluukin hautautua kirjoihin ja antautua tarinan vietäväksi. Olen syksyn aikana lukenut hyvin paljon, mutta jotenkin unohtanut kertoa niistä blogissa, joten korjaan sen nyt.

Historia kirjoitetaan uudestaan

Syksyn aikana on tullut useampia uusia tietokirjoja Venäjän vallankumouksesta, jotka on kirjoitettu juuri ennen Venäjän hyökkäystä Ukrainaan. Nyt kirjoja lukiessa niiden tiedot ovatkin menettäneet merkitystään, koska Venäjä näyttäytyykin nyt ihan eri valossa.

Arvostettu historioitsija Anne Applebaum julkaisi viime viikolla kirjan Gulag - Vankileirien saariston historia. Pari vuotta sitten Applebaum julkaisi kirjan Punainen nälkä - Stalinin sota Ukrainassa ja myös erittäin hyvän analyysin Euroopan nykytilanteesta Demokratian iltahämärä-autoritaarisuuden viettelevä kiusaus. 

Nämä Applebaumin Venäjä-kirjat ovat erittäin perusteellisia ja pikkutarkkoja kuvauksia aikakauden tapahtumista. Olen yrittänyt lukea Gulagista kaiken mitä löydän, koska minulle on mysteeri, miten kansa on suostunut elämään maassa, jossa ihmisiä murhataan systemaattisesti. Lukiessani tätä uusinta kirjaa mielessäni pyörii vain ajatus, että ei murhaaminen loppunutkaan, vaan me länsimaat luulimme niin. Loppujen lopuksi lännessä ei ole tiedetty, mitä Venäjällä oikein tapahtuu tai jos on tiedetty, sitä ei ole haluttu uskoa todeksi. 

Toinen arvostettu sotahistorioitsija Antony Beevor julkaisi viime viikolla myös kirjan Venäjän vallankumous ja sisällissota. Sitä lukiessani tunne oli sama, ettei oikein tiedä mihin voi uskoa. Ehkä ei Venäjän vallankumous olekaan ohitse, vaan on siirrytty Putinin luomaan todellisuuteen, että venäläiset voivat hyvin ja kaikki on kunnossa. Kuitenkin koko ajan ihmisiä putoaa ikkunoista, tai portaikoista ja kuolee myrkytyksiin ja ampumisiin. 

Lisää historiaa

Pari viikkoa sitten luin David de Jongin kirjan Natsimiljardöörit - Saksan teollisuussukujen synkkä historia. Tällaista kirjaa ja tutkimusta olenkin odottanut jo monta vuotta, että vihdoinkin selvitettäisiin, miten paljon Saksan suuryhtiöt ja rikkaat suvut hyötyivät toisen maailmansodan aikaisesta orjatyövoimasta. 

Tämäkin kirja oli vain pieni raapaisu muutamasta miljonääristä, jotka rikastuivat lisää Hitlerin järjestämien keskitysleirien ilmaisen työvoiman avulla. Aina, kun syön Dr.Oetkerin valmispizzaa tunnen syyllisyyttä siitä, että kannatan yritystä, joka on rikastunut keskitysleirien ilmaisen työvoiman avulla. Monet teollisuusmiljonäärit rikastuivat tuottaessaan massiivisen määrän aseita Hitlerin tarpeisiin. Autofirmat Porsche, Mercedes-Benz ja BMW käärivät suuret voitot, kun mielettömät tilausmäärät pystyttiin täyttämään juutalaisten ja muiden keskitysleirivankien orjatyövoimalla.

Pääasiassa tuo kirja kertoi Magda Goebbelsistä, joka oli lyhyesti naimisissa ennen Goebbelsia Günther Quandt nimisen teollisuusmiljonäärin kanssa. Heillä oli yhteinen poika Harald Quandt, joka olikin ainoa Magdan lapsista, joka ei joutunut äitinsä murhaamaksi. Günther Quandt pystyi sodan jälkeen vakuuttamaan liittoutuneet, että Goebbelsit olivat pakottaneet hänet natsipuolueeseen, eikä hän ollenkaan kannattanut Hitleriä. Näin Quandtin pojat Harald ja hänen velipuolensa Herbert perivät vauraan suuryhtiön, joka on suvun halussa vieläkin ja musta menneisyys on täysin unohdettu.

Tietysti on ymmärrettävää, etteivät liittoutuneet pystyneet tuomitsemaan kaikkia niitä saksalaisia, jotka hyötyivät Hitleristä ja keskitysleireistä, koska määrä oli niin valtava. Saksan massiiviseen sotateollisuuteen osallistui lähes kaikki, joiden ala hiukankin sivusi sotateollisuutta. 

Toivon, että tälle kirjalle tulisi jatkoa ja joku jaksaisi vielä tutkia, miten paljon natsimielisiä politiikkoja, virkamiehiä ja muita vaikutusvaltaisia ihmisiä jatkoi uraansa sodan jälkeen ilman mitään rangaistusta osallisuudestaan natsien toimintaan.