Olen viime viikon pyörittänyt päässäni erilaisia ihmisoikeuskysymyksiä, moraalikäsityksiä kauneudenhoidossa ja rasismia. Ihmisen pyrkimys kauneuteen ja näyttävään ulkonäköön on niin voimallista, että moraalikin unohtuu.
Hiustenpidennykset ja ihmisoikeudet
Seuraan paljon erilaisia uusia tutkimuksia ihmisoikeuksista ja törmäsin artikkeliin, joka oli tehty sosiologi Riitta Högbackan tutkimuksesta hiustenpidennysten tiestä eurooppalaisten naisten päihin. Hiustenpidennyksissä käytettyjä hiuksia on kolmea eri laatua. Halvin on synteettinen nailonin tapainen hius, keskihintainen hius on jätehiusta, mikä on kerätty kampaamoiden lattioilta ja lattiakaivoista ja kallein on tehty hiuksista, jotka on myyty juuri pidennyksiä varten.
Köyhissä maissa ihmisen ainoa omaisuus voi olla hiukset ja hän myy ne saadakseen rahaa. Jotkut myös lahjoittavat hiuksiaan ja parhaat hiukset tulevatkin Intiasta Venkateswaran temppelistä, jossa naiset käyvät uhraamassa ja lahjoittamassa hiuksensa temppelille. Temppeli myy ne ja ylläpitää rahalla sairaaloita ja lastenkoteja. Naiset tietävät lahjoittaessaan mihin heidän hiuksensa päätyy, joten siinä ei ole moraalittomuuksia.
Pahin hiustensaantitapa on leikata ne esimerkiksi vankiloissa vangeilta, joilla ei ole asiaan sananvaltaa. Tätä tapahtuu venäläisissä vankiloissa ja Kiinan uiguurialueilla. Väitetään myös, että Pohjois-Korean vankileireillä leikataan hiukset ja myydään ne ulkomaille.
Vuoden 2021 aikana Suomeen tuotiin 10.000 kiloa aitoa hiusta ja tähän määrään tarvitaan 30.000 ihmisen pitkät hiukset. Bisnes on siis mittavaa jo Suomenkin kokoisessa maassa, missä ulkonäköasiat eivät ole niin etusijalla.
Ihmiskauppaa kynsisalongeissa
Ihmiskauppa Suomessa on noussut suuren yleisön tietoisuuteen thaimaalaisten marjanpoimijoiden myötä ja samoin Närpiön kasvihuonetyöntekijöiden välityksessä epäillään ihmiskauppaa. Harva varmaan tietää, että ensimmäinen tuomio ihmiskaupasta Suomessa tuli helsinkiläiselle kynsisalongin omistajalle. Kirjoitin siitä aikoinaan tässä blogissa moneen kertaan.
Vielä parikymmentä vuotta sitten itse yhdistin ihmiskaupan prostituutioon, mutta myöhempinä vuosina olen ymmärtänyt sitä olevan monessa paikassa, missä niin sanottu tavallinenkin ihminen asioi. Kauneudenhoitoala, ravintola-ala ja rakennusfirmat ovat hyvin tyypillisiä ihmiskaupan aloja.
Tässä ensimmäisessä tapauksessa, missä Suomessa tuli tuomio, vietnamilainen nainen toi Suomeen sukulaistyttöjään ja tuttujaan työskentelemään kynsisalongissa. Nainen otti passit pois, maksoi palkkaa muutaman euron päivässä ja telkesi tytöt yöksi asuntoon eli aivan kuin orjatyötä.
Kauppakeskus Kampissa jäi myös kynsisalongin omistaja kiinni ihmiskaupasta ja orjatyön teettämisestä. Hän toi Suomeen romanialaisia tyttöjä ja maksoi heille 2,50€ tunnilta ja työpäivät olivat 12-16 tuntisia. Tässä tapauksessa alkoi naapuriliikkeiden työntekijät ihmettelemään, miten samat tytöt olivat aina työssä ja rikos alkoi selvitä sitä kautta.
Kauneudenhoitoalaan liittyy myös sellainen negatiivinen tieto, että ripsipidennyksiin tarkoitetut ripset, ripsitupsut ja ripsinauhat tehdään Pohjois-Korean vankileireillä ja Kiinan uiguurien vankiloissa. Työ on mielettömän pikkutarkkaa ja aikaa vievää ja silti nuo ripsipakkaukset ovat aika halpoja. Tämä halpuus saa aina epäilemään, missä olosuhteissa työ on tehty. Itse olen hyvin tarkka työni eettisyydestä, enkä voisi ostaa ja käyttää tuotteita, joiden takana olisi joku ihmiskauppa.
⭐️ Muista myös osallistua Tähtiarvontaan kommentoimalla hoitolan julkaisuja blogissa (huom. liitä mukaan sähköpostiosoite), Facebookissa ja/tai Instagramissa. Palkintona on 50 euron lahjakortti verkkokauppaan, joka arvotaan kahden viikon välein.
Mielenkiintoinen kirjoitus! Tuskin moni pidennysten käyttäjä on tietoinen ripsien/hiusten alkuperästä.
VastaaPoistaPaula.susanna@hotmail.com