Laitoin hoitolan oven kiinni perjantaina kymmenen maissa illalla ja siitä alkoi viiden päivän vapaa. Siitä alkoi viiden päivän vapaa ja sehän tuntuu ihan kesälomalta, kun on niin pitkä. Nyt pääsen taas paneutumaan kunnolla sotahistoriaharrastukseeni.
Perinteinen joulu
Meillä on joulukuviot olleet samanlaiset vuosikausia. Vietämme kuuden aikuisen ja kolmen kissan jouluaaton. Minun vanhempani paritalon toisesta päästä tulee meille ja samoin mieheni vanhemmat Hämeenlinnasta. Mieheni vanhemmilla ei enää ole kissoja ja heille pojat ja Hertta ovat todella tärkeitä. Minun vanhemmillenihan meidän kissat ovat yhtä tutttuja kuin heidän neljä omaansa, koska he ovat meidän kissapiikoja loma-aikoina. Herttahan nykyisin menee joka aamu päivähoitoon vanhemmilleni ja sopimus on, että kello kahdeksan illalla pitää olla kotona. Kotijoulun järjestelyistä ei tulisi yhtään mitään ellei mieheni tekisi kaikkea. Kauneushoitolan joulun edusta on niin kiireinen etten ehdi kotiasioita ajattelemaan. Olen hyvin laiska kodinhoitaja ja ostan mielelläni kaikki valmiina ja katson läpi sormien pölykoiria ja epäjärjestystä. Pääasia on hyvä ruoka ja yhdessä viihtyminen. Jouluruuat olen ostanut jo kauan Peltosirkun marjatilan joulupuodista. Heillä on netissä lista josta voi ruksata haluamansa ja käydä sitten hakemassa. Heidän laatikot ovat parhaita mitä koskaan olen maistanut ja niiden lisäksi tarvitaan vaan kinkku.
Kissat ihmettelee joulua
Meillä ei ole ollut joulukuusta yli kymmeneen vuoteen. Valtsu ja Jösse muutti meille muutama viikko ennen joulua noin kaksitoistavuotta sitten ja silloin meillä oli joulukuusi. Kuusi kaatui jouluaattona, vaikka kuinka monta kertaa, kun pojat kiipeilivät siinä. Ne olivat silloin noin puolivuotiaita ja pienikokoisia joten runkoa pitkin kiipeäminen kävi hyvin. Seuraavana jouluna laitoimme kuusen avoterassille olohuoneen ikkunan eteen. Sinä jouluna oli hirveä tuuli ja kuusi kieri pitkin pihaa joten meillä ei ole nykyään kuusta. Kaikki kissat eivät välitä kuusesta, koska meidän edellinen kissasukupolvi antoi kuusen olla ihan rauhassa ja samoin vanhempieni kuusi pysyy paikoillaan. Kyllä joka joulu pojat keksii jotain hauskaa mitä sitten vanhusten kanssa ihmettelemme aattona. Herttahan on viisas ja fiksu eikä osallistu mihinkään riehumiseen vaan yleensä se vetäytyy omaan rauhaansa nukkumaan. Sitä vastoin Valtsu ja Jösse laittaa parastaan, kun joku on yleisönä. Viime jouluna pojat istuivat keskellä joulupöytää kinkkua syömässä, kun hetkeksi istahdin olohuoneeseen kutsuessani väkeä ruokapöytään. Tosin se ei ketään haitannut. Muutenkin varsinkin Jösse on erittäin kiinnostunut ruuasta ja syömisestä. Hän parkkeeraa anoppini viereen ja laskee joka suupalan ja näyttää siltä, että siinä syödään hänen viimeiset ruokansa. Oikein hävettää Jössen käytös, koska hän tekee sen aina anoppini tullessa kylään. En tiedä miksi Jösse on päättänyt, että juuri tuo syö hänen ruokansa. Ruokailun jälkeen pojat sitten kulkee sylistä syliin kerjäämässä rapsutuksia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti