Näin vuoden vaihteessa tulee yleensä punnituksi omaa elämääkin, vaikka yrityksen vuosisuunnitelmat ovat pakollisia tehtäviä. Nyt, kun työvuosia on vähemmän edessä kuin takana tulee halu käyttää tulevat vuodet mahdollisimman hyvin.
Matkustaminen on tärkeä harrastus
Aika usein minultakin jo kysytään miten pitkälle aion työtä tehdä. Ne kyselyt ovat minusta ihan ennen aikaisia, mutta hämmästyttävän moni odottaa kovasti omaa eläkkeelle jäämistään. Itse olen suunnitellut tekeväni työtä siihen asti, kun yritys täyttää viisikymmentävuotta. Se tulee täyteen 2030 ja olen silloin 68v. Tässä kohtaa pitää aina lisätä ettei tätä voi yksin päättää vaan elämä ja terveys näyttää mitä tuleman pitää. Itselläni on ollut se suuri onni, että olen saanut tehdä rakastamaani työtä. Siitä huolimatta en ole niin kiinni työssäni etten osaisi muuta tehdäkään. Monella yrittäjällä työ ohittaa aivan kaiken ja firma on osa heidän identiteettiään. Koen, että itselläni on paljon muutakin. Sotahistoriaharrastukseni on minulle todella tärkeä asia ja siihen tulen paneutumaan aina vaan enemmän mitä vähemmälle työt jää. Haaveilen, että menen vielä avoimeen yliopistoon lukemaan historiaa. Myös Suomen Sotahistoria Seura ja Historian Ystävät joihin kuulun järjestävät lukuisia mielenkiintoisia tilaisuuksia ja luentoja. Niihin en juurikaan pääse, koska ne ovat aina Helsingissä. Haluaisin myös matkustaa heidän järjestämillä reissuilla, mutta minun lomat ovat sen verran vähäisiä toistaiseksi etten ole niihin voinut osallistua. Nyt olen ehdottanut miehelleni, että kävisimme kaikissa niissä Euroopan kaupungeissa mitkä ovat pommitettu pahasti toisessa maailmansodassa. Yleensä joka kaupungissa on museo mikä kertoo noista pommituksista. Ensimmäisenä listalla on Dresden, Hampuri, Köln ja Frankfurt sekä Budapest. Näillä reissuilla toteutuu sekä sotahistoriaharrastus ja matkustusharrastus.
Kirjat ovat osa minua
Lukeminen on ollut tärkein harrastus lapsuudestani asti. Nykyisinkin pitkien työpäiviän rinnalla luen vähintään pari kirjaa viikossa. Nythän olen siirtynyt melkeimpä pelkästään e-kirjoihin ja lukulaitteelta lukeminen on vielä helpompaa kuin ipadilta. Onneksi lukeminen on myös mieheni tärkeä harrastus joten voimme tehdä sitä yhdessä ja kissat saa nukkua sylissä. Luen aika kapealla alueella nykyisin, kun pidän vaan sotahistoriasta, elämäkerroista ja dekkareista. Tätä lukuharrastusta uskoakseni harrastan lopun ikääni. Iän myötä näkö voi heiketä, niin kuin tiedän monesta ikääntyvästä asiakkaastani. Lukeminen hidastuu ja vaikeutuu näön heiketessä, mutta onneksi äänikirjavalikoima on hyvin laaja. Tiedän myös sen, että joudumme käyttämään aikaa tulevina vuosina omien ja mieheni vanhempien auttamiseen. Ainoana lapsena olen päättänyt tehdä kaikkeni, että heillä on hyvä vanhuus. Samoin pyrin antamaan apua appivanhemmilleni, mutta onneksi heillä on useampi lapsi ja lapsenlapsi auttamassa. Minulla on myös muita ikääntyviä sukulaisia joille olen ainoa nuorempi sukulainen joten ole varautunut auttamaan myös heitä. Tämä elämän kulku ikääntymiseen päin tulee vaatimaan useita muutoksia omissa tavoissa. Joudun varmaankin tekemään muutoksia työpäiviinikin vanhusten hoidon vuoksi, mutta onneksi se ei nyt ole ajankohtaista. Kerron kyllä muutoksista työelämässäni sitten, kun se on välttämätöntä.
Tämä parivaljakokin on jo 12v. Eivät enää mitään lapsukaisia.
Kuvassa on veljekset Valtsu ja Jösse.
Näissä tulevaisuuden suunnitelmissa on taas pakko palata ongelmiin postin kanssa. Uusi vuosikin alkaa pakettien jahtaamisella. Meillä on vieläkin loppu Youth Intensive Creme ja Youth Serum, koska paketti seilaa pitkin Suomea. Perjantaina se paikallistettiin Mikkeliin ja sieltä se on tulossa nyt meille päin. Toivon, että se löytäisi tiensä meille jo vuoden ensimmäisenä työpäivänä ke 2.1.
VastaaPoistaEi siis mitään uutta auringon alla. Oletettavasti postin ja pakettien kohdalla elämä jatkuu tutulla tavalla ja saatte lukea kosmetiikkapakettien seikkailusta ympäri Suomea.
Inkeri